Luovutus...

Tämä on päivä, jota kasvattajana odotan yhtä innolla kuin hammaslääkärillä käyntiä; pentujen luovutusta uusille omistajille. Vaikka sitä kuinka hyvin on mielestään valinnut uudet perheet, ja jo pentueen suunnitteluvaiheessa tietää, ettei kotiin voi jättää enää yhtään koiraa, niin tuntuu se silti siltä, kuin sielustaan luovuttaisi pienen palan pois. Olo on kuin mustaleima emmentaalilla; täynnä reikiä!
Pennuillehan tästä luovutuspäivästä alkaa upea, elämänmittainen seikkailu ja niin yritän sitä itsellenikin hokea, vaikka kuinka sattuisi. Toivon sydämeni täydeltä kaikille uusille affeninomistajille ihania hetkiä näiden rakastamieni pentujen ja myöhemmin koirien kanssa. Kiitos, kun valitsitte tämän upean rodun omaksi koiraksenne. Pidättehän pikkuisista hyvää huolta...

Max muutti sunnuntaina 5.2.
Wonne ja Emma muuttivat torstaina 9.2.
Orvokki muutti sunnuntaina 12.2.
Mini muutti sunnuntaina 19.2.

kaupunki keikka

Kävin tänään Porvoossa ihmettelemässä Emman ja Orvokin kanssa kaupungin menoa. Monet "hyvät kädet" paijasivat molempia pikku-koiria ja joiden jännityskin unohtui kokonaan. Kiitos Fredrikan, Tiger Sushin, Faunattaren ja Point9  ystävälliselle henkilökunnalle. Ja liikennevalotkaan eivät loppupelissä olleetkaan niin jännittäviä. Kaupunkimatkamme oli siis varsin onnistunut.

Apina-päivä Porvoon Faunattaressa

Pepin pennut sekä Wiwi ja Wenla ovat menossa edustamaan apinoita Porvoon Faunattareen la 28.1.12 kl 11-14. Jos olette maisemissa, niin poiketkaa morjenstamaan Faunattaressa Koskenkylän komiaa koiralaumaa ja pääsette samalla näkemään "ehkä maailman suloisimmat pennut" (ja aikuiset koirat).
http://www.faunatar.fi/

=======================================================

Affenpinseri-rotupäivä Faunattaressa oli varsin onnistunut. Paikalla kävi runsaasti eri ikäisiä ihmisiä kyselemässä ja hieman ihmettelemässäkin ko. rotua. Mielenkiintoa siis riitti. Porvoolainen kasvattaja Marina Davidofkin poikkesi oman liki 11-vuotiaan pystykorvaisen apinansa kanssa. Kävi ilmi. että ko. koira on meidän Wiwin täti (isän sisko). Saimme siis sukukokouksenkin aikaiseksi. Suomen affenpinserit kiittävät vielä Faunatarta kutsusta.

Rantapuolen Wolanda

Rantapuolen Wolanda on kutsumanimeltään Orvokki. Tämä apina-neiti on pennuista oikeastaan ainoa, jonka voisin sanoa olevan varauksellinen. Mutta kun hänet oppii tuntemaan on hän erittäin seurallinen, miellyttävän  reipas ja hyväntuulinen. Toisinaan Orvokki on vähän kuin pikku-myy; Orvokin mielestä kun muiden pentujen puruluut ovat hänen omaansa parempia ja näinollen kuuluvat hänelle. Orvokki on tilanteissa ensimmäisenä ja suorastaa nauttii haleista ja rapsutuksista.

Kyllä mä tässä voin seistä, ...

.. mutta en mä tästä yhtään tykkää.

valmiina hyökkäykseen..

Peitto mukaan ...

Rantapuolen Wolmar

Rantapuolen Wolmar eli Moritz on sosiaalinen pikkuapina ja todellinen seikkailijaluonne.Vähän sellainen reissumies-tyyppi, joka mennä viipottaa edellä muiden taaperrellessa perässä. Moritz oli pentueesta ensimmäinen, joka poistui pentuelaatikosta ja myös kiipesi pentutarhan aidan yli. Onneksi pudotus oli pehmeä eikä vahinkoa sattunut. Varsinainen "Kolumbus"!

Rantapuolen Wolfgang

Rantapuolen Wolfgangia eli Maxia kuvailisin reippaaksi, itsevarmaksi, hellyyttä rakastavaksi poitsuksi, joka on aina valmis mihin vaan... Leikkiminen, painiminen, syöminen, syliin kiipeäminen, sängynalle piiloutuminen, puruluiden kaluaminen, nukkuminen ovat mm. Maxin lempitoimia. Nimensä mukaisesti Maxilla on suuri sydän, vaikka poika on muuten melko minimaalinen.

(ei edes pakki puutu!)

Rantapuolen Wonne

Rantapuolen Wonne eli "hippopotamus" eli Manta on ihanan rauhallinen ja seurallinen apina. Mantan lempiasento on sylissä selällään köllöttäminen ja vatsan rapsuttaminen. Rauhallisuuden vastapainoksi Mantalle on kehittynyt myös pientä klovnin vikaa ja tämä pikkuaffeni leikkiikin mielellään leluillaan ja jekkuilee toisten pentujen hännillä, korvilla ja tassuilla.

Rantapuolen Woitto

Rantapuolen Woittoa, joka työnimeltään on Mini, voisin parhaiten kuvailla yhdellä sanalla AFFEN! Ministä löytyy pienestä koostaan huolimatta sellaista temperamenttia, jolla se on jo voittanut toisien pentujen kunnioituksen. Mini on myös kaikkien kaveri, sosiaalinen, ihmisrakas ja temperamentistaan huolimatta valtavan kiltti apina.

Tää on mun angry face.

.. ja tältä mä näytän norminaamalla!

Rantapuolen Wogue

Rantapuolen Wogue eli Emma on pieni, siro narttu-pentu, joka ensin mielummin tutkii ja sitten vasta hutkii. Mihin sitä nyt kiire valmiissa maailmassa olisi... Ellei kyseessä ole ruoka-aika. Silloin Emma on ensimmäisten joukossa vadin vierellä ja varmistaa viimeisenä, ettei mitään vain jäänyt  pohjalle pilaantumaan. Äidillisenä luonteena pesee mieluusti myös sisarusten parrat puhtaiksi. Emma on kuin "kauppaopiston nainen, hän todella kääntää mun pään!"

Rantapuolen Voima

Rantapuolen Woima, työnimeltään Morris on sosiaalinen, lapsirakas, itsevarma urospentu, joka rakastaa sylissä olemista ja masua rapsuttavia käsiä. Morris on oikea linssilude ja mieheni lellikki. Vielä tässä 7 viikon iässä etuhampaat ovat puhkeamatta, niin kieli sujahtaa herkästi "poskelle"!

Pentujen harrastuksia

Kurkkiminen ...

... puruluiden kaluaminen ...

... veden juominen ...

... tupsun veto ...

... kiipeäminen ...

... piilosta leikkiminen...

... tossun juoksuttaminen ...

... popon nuuskiminen ...

... kengän haistaminen ...

...puntissa roikkuminen ...
 

...  ja naapurin Konstan kiusaaminen.

Pennut ovat nyt siis jo 7 vk ikäisiä ja keksineet kaikenlaista uutta kivaa. Kehitys on ollut huimaa, hyvä että enää perässä pysyn. Ihanaa on...

kennelnimet

Mikrosirutuksen yhteydessä nimensin pennut ihan virallisesti O-pentueeksi:
Pojat ovat Rantapuolen ... Wolfgang (lime), Woitto (sininen), Woima (minttu), Wolmar (metsä). Tyttöjen virallisiksi nimiksi tuli Rantapuolen... Wolanda (lila), Wogue (pinkki) ja Wonne (punainen).

Pentuetarkastus

Tänään oli jännä päivä! Pakkasin pennut aamupäivällä mukaan ja ajoimme Porvooseen. Porvoossa "parkkeerasin" pennut liikkeeni takahuoneeseen, jossa muutama urhoollinen jaksoi leikkiä, mutta suurin osa pennuista nukkui viatonta ruususenunta. Ennen klo kahta jatkoimme matkaa Porvoon Eläinlääkäriasemalle pentuetarkastukseen. Töissä olo oli väsyttänyt virkeimmätkin pennut suht totaalisesti ja ne nuokkuivat "boxin" perällä eläinlääkäriin saavuttuamme. Eläinlääkärimme Tarja sai kuitenkin tutkittua pentueen ja todeta sen jäsenet normaaleiksi terveiksi pennuiksi. Kaikilla pennuilla on vahvat sydänäänet, alapurenta ja lurppakorvat. Urosten kivekset eivät vielä ole laskeutuneet. Jännäksi päivän teki (ainakin minulle) mikrosirutus. Se neula kun vaikuttaa valtavan paksulta pieneen kaulaan suhteutettuna. Pennut kuitenkin olivat erittäin reippaita ja kestivät toimenpiteen loistavasti. Pennuille jännin hetki saattoi olla automatka!!

Rantapuolen Woitto ja - Wonne

Rantapuolen Wolmar

uusia taitoja

Pennut ovat taitavia ainakin jo seuraavissa asioissa syömisen lisäksi: Kurkkimaan, suunnittelemaan pakoa ja poseeramaan.

Minä...

... kurkkaan!

Minä poseeraan!

Minä "ex-Kolumbus" yritän kiivetä yli ja karata maailmalle!

vk 5

Happy birthday to you....  viikko on jälleen vierähtänyt ja pennut ovat jo ainakin minuutin pidempään hereillä leikkimässä ja painimassa keskenään ja myös meidän kaksijalkaisten laumanjäsenten kanssa. Puuro (Royal Caninin starter mousse) ja maito (Pepin maitobaari) maistuvat neljän tunnin välein oikein hyvällä ruokahalulla. Nam nam ja maiskis. Pennut ovat saaneet tutustua myös muutamiin lauman ulkopuolisiin vierailijoihin, joista tulee tulevia affenin omistajia.

Max ja Missi

Mini "the maitoparta" maitobaarissa

koko poppoo puurolla

Mini ja Manta

Max "the piimäparta"

pesu-hetki ruokailun jälkeen